RAAKAA PELIÄ

raw-voimanoston historia

"Voimanosto sen sijaan on eksistenssifilosofian äärimmilleen vietyä ja konkretisoitua rajankäyntiä ja sovellusta. Vieraantumisen aste mitataan siinä kiloina"

• Juha Seppälä, Voimanoston dimensiot, kirjassa Tunnetko tyypin (1995)

Voimanosto on valtavirtaistunut. Vielä pitkään se oli marginaalilaji, jota harrastettiin kellareissa ja kuntien kuntoluolissa. Nyt se on kiinteä osa hyvinvointi - ja kuntosalikulttuuria. Polvilämmittimet, sumovedot ja sosiaalisen median keskustelut kyykyn syvyydestä ovat arkipäiväistyneet tavallisten kuntoilevien ihmisten puheissa. Voimanosto on jopa niin suosittua, että instagram-mallit kertovat sen harrastuksekseen. On helppo unohtaa, ettei asia ole aina ollut näin. Yksi suuri syy lajin räjähdysmäiseen kasvuun on raw-voimanosto esiin nousu. Se kasvatti lajin suosiota ja harrastajamääriä siinä määrin, että muutamia alan yrityksiä ei olisi ilman sitä kuten esimerkiksi varustevalmistaja SBD:tä.

Raw-voimanostoa on määritelty monella tapaa. Raw - liikkeeseen on liitetty ajatusta "paluusta juurille" ja "oikeista, alkuperäisistä varusteista". Kuitenkin voimanoston historiaa tarkastellessa, voimme huomata, että raw - liike on melko tuore ilmiö. Matka suosioon ei ole ollut suoraviivainen. Ymmärtääksemme, mistä raw-voimanosto sai alkunsa, on meidän palattava lajimme alkujuurille.

Kilpavarustelua

Voimanosto on lajina kovin nuori. Järjestäytynyt voimanosto sai alkunsa 1960-luvun lopulla Yhdysvalloissa ja erkaantui omaksi lajiliitokseen vasta 1970 – luvun alussa. Se pirstoutui ammattilaisnyrkkeilyn lailla useampiin lajiliittoihin 1980 – luvun myötä ja tällä hetkellä kansainvälisiä voimanostoliitoja on yhteensä noin 20. Tämä on tärkeää muistaa, koska liittojen tulkintaerot säännöissä myötävaikuttivat varusteiden kehitykseen ja siten myös lopulta raw-voimanoston nousuun. Ymmärtääksemme, mistä raw-voimanosto ponnisti, on ymmärrettävä varusteiden historiaa.

Aluksi sallittuja varusteita olivat vyö, ranne – ja polvisiteet. Hetken sallittiin myös kyynärpäissä olevat siteet, mutta ne kiellettiin melko pian. Lajimme pioneerit kuitenkin osasivat venyttää sääntöjä. Ken Leistnerin mukaan jo vuonna 1968 nostajat leikkasivat tennispalloja puoliksi ja asettivat ne polvitaipeisiinsa saadakseen apua kyykyn ylösnousu vaiheessa. Tämä ei tietenkään ollut sallittua, mutta nostaja piilottivat pallon puolikkaat sitomalla polvisiteet niiden päälle. Temput eivät päättyneet kuitenkaan tähän. Alun perin vain yksi side oli sallittu jalkaa kohti, kuitenkin ilman määriteltyä pituusrajoitusta. Tämän säännön kiertämiseksi nostajat ompelivat kaksi sidettä yhteen tehdäkseen niistä pidempiä.

Monet nostajista myös leikkasivat farkuista shortsit, jotka piilotettiin trikoiden alle. Nämä olivat varhainen versio briefseistä. Voimanosto legenda Larry Pacifico jalosti ideaa pidemmälle. Pacifico otti yhteyttä Spanjian Sportsweariin, yritykseen joka tunnettiin ensisijaisesti painitrikoiden valmistuksesta. Pacifico esitteli heille idean trikoista, joka olisi valmistettu jäykemmästä kankaasta ja jonka reisiosa olisi pidempi kuin perinteisissä painitrikoissa. Leikitellessään asuilla, Pacifico huomasi saavansa liki 15-20 kg hyötyjä kyykkyynsä. Pacifico myi pukujaan kisojen yhteydessä ja sana levisi.

Vuonna 1976 George Zangas solmi sopimuksen Spanjianin kanssa, joka myönsi hänelle yksinoikeudet Pacificon pääasiallisesti suunnittelemiin pukuihin. Toisin kuin Pacifico, joka osti puvut epäsäännöllisin väliajoin, Zangas lupasi säännöllisiä massatilauksia. Zangas ja Pacifico myös tekivät pian sopimuksen sen sijaan, että olisivat kilpailleet keskenään. Pacifico ja Zangas loivat legendaarisen Marathon – puvun, jota monet pitää yhä yhtenä parhaista kyykkytrikoista.

Nostajien kekseliäisyys ei loppunut kyykkypukuun. Penkissä nostajat käyttivät tiukempia t-paitoja saadakseen tukea noston ala-asentoon. Tätä kokeiltiin 1960-luvun lopulla, mutta vuonna 1978 ”voimanoston kummisetä”, Ernie Frantz, kehitti entistä tiukempia, paksummasta materiaalista valmistettuja paitoja pyrkiessään nostamaan 15–10 kiloa lisää "ylimääräisen" kompression avulla. Penkkipaita oli syntynyt! Ensimmäinen kaupallisesti mainostettu ja saatavilla oleva penkkipaidan mainos ilmestyi Powerlifting USA -lehden mainoksessa helmikuussa 1980. Georgialainen J´s Gym väitti, että heidän tiukasti istuvasta kankaasta tehty paitansa nostaa punnerruksen uudelle tasolle.

Kuitenkin vuonna 1983 John Inzer esitteli voimanostoväelle ensimmäisen modernin penkkipaidan. Inzerin paita oli myös jäykästä kankaasta tehty, hihat käännetty rintapaneelin eteen ja se hädin tuskin edes venyi. Inzer tiesi omaavansa hitin, kun hän huomasi sen lisäävän useita kiloja penkkimaksimiinsa. Tämä oli lähtölaukaus yhä hurjemmille penkkipaidoille.

Kehitys lähti laukalle ja liittojen pirstoutuessa, varustevalmistajat pystyivät laajentamaan tuotevalikoimaansa. IPF pyrki rajoittamaan yhä hurjemmalle laukalle kiihtyvää varustesotaa kieltämällä penkkipaidat 1990-luvun alussa. Kuitenkin se joutui peruumaan päätöksensä, koska Inzer riitautti sen oikeusteitse. Oikeus teki langettavan päätöksen IPF:lle markkinoiden rajoittamisesta ja niin IPF taipui hyväksymään penkkipaidat vuonna 1993.

Koska liittoja oli useampia, näkemykset tukevista varusteista vaihtelivat. Jos IPF pyrki yksikankaisiin varusteisiin, salli useimmat ammattilaisliitot tukevammat trikoot ja paidat. Lopulta tämä vaikutti nostotekniikoihin ja tuloksiin. Rahaliiga WPO:n ilmestyttyä, kilpavarustelu otti kierroksia lisää, nostajien pyrkiessä maksimoimaan kilot. Laji oli muuttunut melkoisesti siitä, mistä oli lähdetty.

Kuitenkin maallikkokatsojalle kaikki tämä näyttäytyi outona. Vaikka esimerkiksi WPO pyrki tuomaan viihteellisiä elementtejä kisoihin pyrotekniikoineen ja rahapalkintoineen, ei enemmistö katsojista pystynyt samaistumaan suoritteisiin. Miten selittää katsojalle, että penkissä nosto meni hylkyyn, koska 300 kg rautaa ei saatu laskettua rinnalle tiukan paidan takia?

Raw nostaa päätään

"I am very proud of that 826 raw squat because I felt it helped give raw lifting a push to prominence. I wish I had hit a max raw squat in my prime; there is no doubt in my mind I would have hit 903 to depth, raw, with just a belt"

• Kirk Karwoski, AAU:n raw – kisastaan, kirjassa All about powerlifting

Varsinaiset raakakisat tulivat ensimmäisen kerran mukaan 1990-luvun alussa mutta häipyivät nopeasti unholaan. Suurin syy oli se, että ero ilman trikoita ja trikoilla nostettujen suoritusten välillä oli varsin pieni. Toisaalta oli perusteltua kysyä, oliko järkevää antaa tasoitusta välineiden suhteen. Kuitenkin ajan myötä yhä vahvemmat varusteet kirvoittivat kritiikkiä.

Asia ei ollut kuitenkaan yksinkertainen. Syntyi ajatusvinouma, että varusteet olisivat tuoneet automaattisesti ”ilmaisia kiloja”. Samalla myös unohtui, että usein varusteilla eniten nostaneet nostivat myös raakana merkittäviä painoja. Esimerkiksi Westside Barbellin George Halbert punnersi raakana 283 kg ja Scott Mendelson 324 kg. Ed Coan, joka kisasi koko uransa aikansa kyykkytrikoolla ja penkkipaidalla, harjoitteli leijonaosan peruskuntokaudestaan ilman varusteita. 400 kg liikahti iloisesti pelkän voimanostovyön ja tuplakeltaraitaisten polvisiteiden avustamana.

Toinen ajatusvinouma liittyi siihen, että alkuperäiset voimanostajat olisivat nostaneet ilman varusteita. Se oli vain osin totta. Don Reinhoudt asetti yhteistulosennätyksen todellakin raakana ja monet 1980-luvun alun nostajista penkkasivat ilman paitaa. Mutta se johtui vallinneista säännöistä ja varusteiden hankaluudesta, osin jopa vaarallisuudesta: esimerkiksi penkkipaita saattoi revetä kesken noston, aiheuttaen vaaratilanteen. Mutta yhdessä asiassa kriitikot saattoivat olla oikeassa: varusteet olivat ottaneet voimanostossa keskeisemmän paikan kuin ennen.

1990 – luvun lopulla syntyikin raw – liike vaihtoehtona silloin valtavirtana olleelle varustenostamiselle. Se veti puoleensa myös uusia nostajia, koska kynnys osallistua kisoihin madaltui. Vuonna 1996 AAU (American Athletic Union) järjesti ensimmäiset kansalliset mestaruuskisat raw-voimanostossa. Nämä kilpailut eivät olleet vielä mikään menestys osaanottajien näkökulmasta: vain 40 kisaajaa osallistui näihin mestaruuskisoihin. Kuitenkin voimanostovirkailija Joe Pyra uskoi, että AAU:n mestaruuskisat viitoittivat tietä ja antoivat nostajille perspektiiviä, mihin pystytään ilman varusteita. Pian myös tunnetut kisaajat löysivät raw-voimanoston. Kirk Karwoski teki paluun AAU:n kisoissa, nostaen raakana 935 kg yhteistuloksen.

Hitaasti mutta varmasti raw-voimanosto kasvatti suosiotaan. Ensimmäinen täysin raw-voimanostolle omistettu liitto perustettiin 1999. Se oli 100% RAW, joka toimi aluksi pelkästään Yhdysvalloissa, mutta myöhemmin laajensi toimintaansa kansaiväliseksi. Esimerkiksi tänä päivänä moninkertainen maailman vahvin mies, islantilainen Magnus Ver Magnusson, järjestää Jakabol – salillaan säännöllisesti 100% RAW:n kisoja.

Pian muutkin halusivat palan suosiotaan kasvattavasta nostomuodosta. WPC ja GPC perustivat oman divisioonansa ja mestaruuskisansa raw – nostamiselle. Vuonna 2008 perustettu GPA oli toinen täysin raw-nostamiselle omistautunut liitto, jonka kansainväliseen kasvuun myötävaikutti sen suosio Venäjällä ja Euroopassa. Lopullinen läpimurto tapahtui, kun IPF otti mukaan myös raw – nostamisen, mutta risti sen ”klassiseksi voimanostoksi”.

Raw-liittojen lisäksi syntyi yksittäisiä kisoja, joissa nostajat saattoivat aluksi kilpailla yli liittorajojen. Pitkäaikaisen voimanostovaikuttajan Marko Markopouloksen mukaan, ensimmäinen merkittävin raw - kisa oli Raw Unity, joka sai alkunsa 2008. Se oli pitkään hyvin suosittu. Myöhemmin merkittäviksi kisoiksi nousi Big Dogs, joka on pro-säännöillä käytävä raw- voimanostokisa, myös Markopouloksen järjestämä ProRaw – kisa on hyvin korkeatasoinen. IPF:n vastine Big Dogsille on Sheffieldin kutsukisa. Voisi väittää, että näiden yksittäisten kisojen voitolla on suurempi painoarvo kuin yhdenkään liiton maailmanmestaruudella. Esimerkiksi Big Dogsin vuoden 2024 top viiteen ei päässyt alle 1000 kg yhteistuloksella, eikä podiumille alle 1035 kg yhteistuloksella. Voittajan, Colton Engelbrechtin, yhteistulos oli 1155 kg. Huomioitavaa on, että Engelbrecht oma painoluokka oli alle 125 kg.

Raaka tuuli puhaltaa pohjoiseen : RAW – voimanosto Suomessa 1980-2010

”En hyväksy penkkipaitaa. Nostotrikoot kyykyssä ja vedossa suojaavat loukkaantumisilta ja siteet ovat OK. Penkkipunnerruksessa 200 kiloa ilman paitaa on kova suoritus. Nyt paidat tekevät siitä liian helpon.”

• Ilkka Nummisto Pekka Anttilan haastattelussa, julkaistu voimaharjoittelu.fi – sivustolla

Voimanosto oli alusta asti kuin luotu suomalaiselle luonteenlaadulle. Raaka voima ja tekniikan vähäisempi merkitys sopi paremmin hitaasti syttyvälle, sisukkaalle ja hieman kulmikkaalle härmäläiselle luonteenlaadulle kuin tekninen painonnosto. Kun 1970- luvun alussa painonnostosta tiputettiin kolmas nostomuoto, punnerrus, pois, houkutteli se monia painonnostajia siirtymään voimanostoon. Moni maailmanmestaruuteen ponnistanut 1980 – luvun alun nostaja olikin painonnostotaustainen. Suo, kuokka ja jussi – henki huokui harjoittelusta. Arto Rajala kuvaili voimaforum.fi – sivustolla (1.12.2010), miten treenit että varusteet olivat kovin raakoja jo alusta alkaen:

”Silloin 80 - luvulla kun pääsääntöisesti treenailin Seinäjoen Sisun tallissa. Meillä oli hyvä treeniporukka: kyykkytreeniä teimme muun muassa Aatos Nevanpään, Jorma Hietamäen, Klaus Pudaksen, Paavo Ahon ja muutaman muun kanssa. Esko Ketola oli meillä hieman päällepäsmärinä. Kyykkytreenit tehtiin pyramidiharjoituksena ja raakana (polvisiteet ja vyö) aina niin ylös, kun mahdollista. Lähempänä kisaa otettiin boxilta (neljänneskyykkynä) yli maksimin rautoja minulla oli tuossa liikkeessä noin 400 kg raudat. Tämä pyramidi tehtiin ensin alle: siinä noustiin aina kolme kertaa uudestaan maksimi kakkosiin, aloittaen kaseista sitten 3x5, 2x3 ja 2x2. Apuliikkeinä otettiin kahvit treenin päälle Urheilutalon kahviossa!”

1980-1990 – luvulla varusteita oli saatavilla Suomessakin. Niitä myi muun muassa vuoden 1982 maailmanmestari Hannu Saarelainen. Monet voimanostajat käyttivät varusteita, mutta ei joka nostossa. Yleensä kyykyssä monilla oli tukeva kyykkytrikoo ja polvisiteet. Maastavedossakin saatettiin käyttää tukevaa trikoota. Kuitenkin penkkipaidat eivät olleet samanlaisessa suosiossa.

1990-luvulla vahvimmat suomalaiset penkkaajat, Riku Kiri ja Jari Sjöman, eivät juurikaan käyttäneet penkkipaitaa. Sjöman teki vahvan statementin, penkatessaan näytösluontoisesti 300 kg painonnostokisojen yhteydessä. Punnerrettuaan naurettavan kevyesti ”kolme markkaa”, Sjöman repäisi paidan päältään ja huusi keuhkojensa pohjalta: ”Ilman penkkipaitaa!”

Osaltaan asenne kumpusi myös käytännön syistä. 1980 – 1990 – luvun varusteet kun eivät olleet verrattavissa nykyisiin. Saadut avut olivat muutamia kymmeniä kiloja, eikä aina sitäkään. Sakari Selkäinahon mukaan esimerkiksi Kyösti Vilmi kertoi Selkäinaholle elävänsä polvisiteistä jalkakyykyssä mutta ei saanut juuri mitään hyötyä trikoista.

Selkäinaho huomautti myös RAW-voimanostoa käsittelevässä artikkelissaan, että yli 120-kiloiset nostajat eivät yleensä hyödy maastanostotrikoosta mitään. Hän lisäsi, että nostajilla joilla on vetoon huonot vivut, kuten Jani Murtomäellä, saattoi trikoosta olla jopa haittaa. Murtomäki nostikin vedot ”raakana”, yltäen aina 370 kg maastavetoon, vaikka Murtomäen välitykset eivät olleet kyseenomaiseen nostoon luotu.

1990-luvulla monikankaiset trikoot ja penkkipaidat tulivat tutuksi myös suomalaisille. Yhdysvalloista haettiin lisäoppia. Suomalaisten kisamenestys ammattilaislavoilla antoi uutta pontta, ja se sai myös laajalti mediahuomiota. Pian kuitenkin tuulen suunta tulisi muuttumaan ja se tulisi olemaan hyvin raaka.

Vallankumous kyti internetissä. 2000- luvun alussa erilaiset keskustelufoorumit nousivat suosioon, eikä voimailu aiheena ollut poikkeus. Tunnetuin voimailualan foorumeista lienee Pakkotoisto.com, joka aloitti nimellä Roinaforum. Samoihin aikoihin aloitti myös verkkosivusto nimeltä Finnishpower.net, jonka perustajat olivat Esa Mattila ja Tero Kolehmainen. Mattilan mukaan lähtökohtana oli intohimo voimailuun.

Silloin kun me Teron kanssa päätettiin perustaa FinnishPower.net sivusto, niin idea oli nimenomaan keskittyä suomalaiseen voimailuun jatehdä uutisia suomalaisista voimamies- ja voimanostokisoista liitosta riippumatta. Se "liitosta riippumatta" oli nimenomaan se juttu.

Tämä oli myös sivusto, joka sytytti liekin Suomen raw-voimanostolle. Verkkosivuston aktiivien kesken perustettiin Raw power ry vuonna 2002, perustajajäseniä oli useampi, muun muassa yhä voimailussa vaikuttava Tatu Karhu.

Bodaus-lehdessä oli ollut artikkeleita voimanostokisoista. Selkäinahon Sakke oli myös Bodaus-lehden artikkeleissaan maininnut jenkeissä pidetyistä RAW-kisoista? Näin jälkikäteen muistelen, että se juttu sai jotenkin alkunsa niistä, Mattila kuvailee

Suomalaisen raw-voimanoston historiasta ei voi kirjoittaa mainitsematta Raw power Ry:tä. Itse asiassa Raw Power oli pitkään standardi, johon Suomessa kaikkea raw - voimanostoon liittyvää verrattiin. Se loi perustan organisoidulle raw - voimanostolle Suomessa ja jonka tulostasoon yhä palataan, puhuttaessa raw-voimanostoa. Kun keskustelin pitkäaikaisen voimanostajan ja aktiivin Toni Haaparannan kanssa artikkelia varten, hän viittasi kuinka tulostaso oli alusta asti korkea. Haaparanta itse toimi monissa Raw Powerin voimanostokisoissa tuomarina.

Jos ennen yksittäisen nostajat saattoivat nostaa raakana yksittäisiä nostoja tai kisoja, Raw Power antoi monille nostajille foorumin vertailla voimiaan ilman varusteita. Raw power aloitti toimintansa vuonna 2002, vain kolme vuotta sen jälkeen kuin Yhdysvalloissa oli perustettu ensimmäinen liitto raw-voimanostolle. Kuitenkin Raw Power ei koskaan mainostanut itseään liittona vaan yhdistyksenä ja kisarjäjestäjänä. Se järjesti karsintakisoja, joista nostajat valikoituivat yhdistyksen pääkilpailuun, Raw-finaaliin.

Tuloksia tilastoitiin alusta asti. Vuosituhannen alun verkkofoorumit ja videoinnit antoivat lisää tunnettavuutta Raw Powerin toiminnalle ja se houkutteli nostajia yli liittorajojen. Raw Power esitteli ensimmäistä kertaa raw - voimanostoon erikoistuneita nostajia, kuten esimerkiksi Toni Salinin, Jyrki Varpaan, Markko Patterin ja Jani Vepsäläisen. Tasosta kertoo paljon esimerkiksi Salinin 910 kg yhteistulos, Patterin 340 kg maastaveto ja Varpaan 205 kg penkkipunnerrus alle 82,5 kg painoluokkaan.

Raw Powerin säännöt olivat muokattuja silloisista IPF:n säännöistä. Nostot tehtiin voimanostotangolla ja kyykyt pakittamalla. Säännöt sallivat singletin, vyön, rannesiteet ja polvilämmittimet. Kuitenkin pitää muistaa, että 2000 - luvun alun polvilämmittimiä ei voi verrata nykyisiin SBD:n, Inzerin ja Titanin polvilämmittimiin. Ne olivat ohuempia, antoivat vähemmän kompressiota ja tukea. Silti kyykyn tulostaso oli korkea, esimerkiksi Toni Salin kyykkäsi 330 kg Raw Powerin finaalissa vuonna 2009.

Painoluokissa Raw Power teki kuitenkin poikkeuksen. Vielä vuonna 2003 painoluokkia oli kolme: -82,5 kg, - 105 kg ja + 105 kg. Vuosien aikana painoluokat elivät ja esimerkiksi vuoden 2009 Raw finaalissa olivat painoluokat - 95 kg, -110 kg ja + 110 kg. Huomioitavaa on kuitenkin, että painoluokkia oli vähemmän, joka synnytti kilpailua luokkien sisällä.

Koko ajan meidän raw-kisoissa oli ideana karsintakisat, joissa tehdyillä tulosrajoilla pääsee nostamaan finaaliin. Tulosrahat oli laskettu siten, että vain viisi parasta pääsee finaaliin.

Yleisesti voimanostossa oli aivan liian monta paino- ja ikäluokkaa. Ei ole mitään järkeä, että kuka tahansa voi olla Suomen mestari valitsemalla ikä- ja painoluokkansa itselleen sopivaksi, Mattila perustelee Raw Powerin silloista linjaa.

Raw Power toimi aina vuoteen 2012 asti. Tämän jälkeen toiminta lopetettiin, mutta se herätettiin kerran eloon vuonna 2021 Raw Power returns - kisan muodossa. Raw Power oli pioneeritoimija Suomessa ja sen säännöissä oli hyvin kauas katsoisia valintoja. Voisi liioittelematta todeta, että sen nostajat ja kisajärjestäjät valoivat perustan Suomalaiselle raw-voimanostolle.

Suomesta maailmalle: RAW – voimanosto Suomessa 2010 -2025

”Sanoisin, että vuosi 2012 oli se vedenjakaja. Me huomattiin Saken kanssa, että raw-nostajia on yhä enemmän. Samalla varustepuolelta katosi nostajia.”

• Toni Haaparanta, voimanostaja, tuomari ja FPO hall of famen jäsen

Raw – voimailu oli nosteessa Yhdysvalloissa ja oli vain ajan kysymys, koska jokin raw-liitoista rantautuisi Suomeen. Global Powerlifting Alliance ehti ensin. Suomeen liitto saapui kuitenkin yllättäen idästä. 2010 Moskovassa järjestettiin Euroopan mestaruuskisat. Tämän huomasi Jussi Mattila, joka ehdotti Tomi Perrakoskelle osallistumista. Kisaan saatiikin Suomen joukkue, joka koostui Tomi ja Maria Perrakoskesta, Tommi Pitkäsestä, Kati Luodosta sekä Aku Laaksosesta.

Kiinnostuimme liitosta ja tiedusteltiin venäläisiltä lisää siitä. Kävi ilmi, että EM – kisat olivat GPAn alaiset ja liiton puheenjohtaja oli LB Baker. Päätimme ottaa sinne yhteyttä ja ehdottaa, että toisimme toimintaa Suomeen, Jussi Mattila muistelee.

GPA rantautui alkuvuodesta 2011 ja liitto sai nimekseen GPA Finland. Ajatuksena oli ennen kaikkea tarjota kansainvälisiä kisa-areenoita suomalaisille raw-nostajille. Mattilan mukaan uskottavuutta liiton toiminnalle toi se, että siinä olivat mukana muun muassa kaksi suurta voimanoston suurmaata USA ja Venäjä.

Toiminta saavutti nopeasti suosiota, vaikka tulkinta raw-kyykyn varusteista aiheutti keskustelua alan foorumeilla. GPAssa, kuten monissa yhdysvaltalaisissa raw-kisoissa, polvisiteet olivat sallittu. Se oli toista, mihin Suomessa oli totuttu. Pienestä kuohunnasta huolimatta, liitto lähti vauhdilla liikkeelle. Toiminta aluksi keskittyi Varsinais-Suomeen, nostaen uusia paikallisia nostajia esille kuten penkkihirmun Joonas Juvosen (250 kg penkkipunnerrus, sarjassa – 110 kg), Anna Karrilan ja masters – jyrät Billy Haaviston sekä Jan Lindqvistin .

Suomesta lähti myös maajoukkue vuoden 2011 GPAn MM – kisoihin, joissa samalla neuvoteltiin vuoden 2013 MM – kisat Tampereelle. Tampereella Andrey Malanichev nosti legendaarisen 1100 kg yhteistuloksen. Nämä kisat noteerattiin alan kansainvälisessä mediassa, Powerlifting watchissa ja yhteistulos oli pitkään raw – voimanoston maailmanennätys. Vuonna 2015 GPA Finland sulautui osaksi FPO:ta.

Seuraavan laineen nostatti Suomen voimanostoliitoista vanhin: Suomen voimanostoliitto järjesti 24.9.2011 ensimmäiset epäviralliset klassisen voimanoston SM-kisat. Sen kattojärjestö oli järjestämässä omaa raw – divisioonaa. IPF päätti kuitenkin nimetä divisioonansa ”klassiseksi voimanostoksi”, erottuakseen muista liitoista. Varusteissa päädyttiin neonpreeni polvilämmittimiin, rannesiteisiin ja voimanostovyöhön.

Klassinen voimanosto aiheutti piikin SVNL:n lisenssinostajissa. Trendi on yhä nouseva, mutta vain klassisen voimanoston puolella. Varusteilla tehtävä voimanosto kuihtui siinä määrin, että se mitä ennen kutsuttiin yksinkertaisesti ”voimanostoksi” on nimetty uudelleen ”varustevoimanostoksi”.

2010 – luvun alussa voimanostoon tutustunut aloittelija ei voinut välttyä raw-liikkeeltä. Tarjontaa ainakin oli: Raw Power RY, GPA Finland, FPO:n ja WPC:n raw divisioonat ja SVNL:N klassisen voimanoston sarja. Saattoi nostaa polvisitein, polvilämmittimillä ja paljain polvin. Kuitenkin vähitellen toimijoita sulautui toisiinsa ja osa lopetti. Lopulta toimijoita oli kolme: SNVL, FPO ja WPC. Kahdessa jälkimmäisessä on omat divisioonansa paljain polvin, polvisitein ja polvilämmittimien kategorialle. Kuitenkin yksi asia jäi: raw-voimanosto.

Tähdet taivaalla

Raw-voimanoston puolelta ponnistivat 2010 ja 2020 – luvun suurimmat lajitähdet. Pro – puolella kilpa oli tiukkaa ja keskittyi pitkälti kisaamiseen polviside-kategoriassa. Venäjän karhut Andrey Malanichev, Yuri Belkin ja Kirill Sarychev dominoivat tuloksillaan raw – voimanostoa koko alku 2010 – luvun. Ei kuitenkaan voimanoston syntymaassa jääty toiseksi. Raw – puolella Lillibridgen perheklaani tuli tunnetuksi ja ”Land of hope and glory” tuotti muitakin tonnin yhteistuloksen miehiä, kuten Wetside Barbellin Burley Hawkin ja matalaa profiilia pitäneen huippunostajan Derek Kendallin. Kuitenkin ylivoimaisesti eniten huomiota saanut raw-nostaja Yhdysvalloista oli Alabaman jätti Ray Williams, joka tyylitteli 490 kg kyykyn polvilämmittimillä. Tämä on ennätys, jota ei vieläkään olla rikottu, mutta nykyinen mestari Olivieres hengittää jo kovin niskaan.

Osattiin sitä myös suurvaltojen ulkopuolella. Jättiläisten saarella, Islannissa, viikingit olivat omaksuneet raw – noston omakseen. Nostihan Benedikt Magnusson jo 2010 Helsingissä Bullfarmin kutsukisoissa pelkillä polvisiteillä 1042,5 kg tuloksen ja piti myöhemmin hallussaan raw maastavedon ME:tä 460 kg tuloksellaan. Helsingissä tapahtumaa todistaneena, voin kertoa, että Magnussonista paistoi nostamisen ilo. Myös vähemmän tunnettu Pal Loganson on mainitsemisen arvoinen 1025 kg yhteistuloksellaan. Kruunun kuitenkin vie Islannin oma voimailun legenda ja maailman vahvin mies Hafthor ”The Mountain” Björnsson, joka tehtaili 1100 kg samalla kun valmistautui vahvamieskisoihin.

Entä oma katajainen kansamme? Vuonna 2024 saatiin toinen tonnin mies, kun Cunningham löi 1000 kg tauluun. Tätä ennen vain toinen suomalainen, Eduard Khanyjan, on myös tehnyt 1000 kg raw-yhteistuloksen. Tänä vuonna Cunningham kaunisteli tuloksen 1020 kiloon, tehden Northern Kings – tapahtumassa 425 kilon jalkakyykyn, 220 kg penkkipunnerruksen ja 375 kilon maastavedon. Samalla tämä oli suurin suomalainen raw-voimanoston yhteistulos. Miehen treeniä seuranneena, väitän, ettei viimeistä sanaa ole vielä kuultu. Tuomas Hautala on myös hämmästyttänyt monia epäinhimillisillä maastavedoillaan. Voimanostokisoissa tehty 381,5 kg veto on huikea kaikilla standardeilla. Vuoden 2024 SVNL:N kisapodium raskaimmassa sarjassa oli myös vaikuttava kokonaisuus: Niko Nurmi yt. 900 kg (3.), Jari Saario yt. 917,5 kg (2.) ja Nuutti Mansukoski yt.935 kg (1.).

Mutta eivät ainoastaan miehet ole liikutelleet suuria rautoja. Sonitah Muluh sai viime vuonna heikoimmat miehet takajaloilleen kyykätessään 313 kg pelkillä polvilämmittimillä. Yhteistulokseksi hänelle kerääntyi 728 kg. Suurin yhteistulos jalkasiteillä on tällä hetkellä Sarah Rainbowlla, 775 kg. Suomalaisista paras yhteistulos polvisiteillä on Anna Karrillalla (647,5 kg) ja polvilämmittimillä Anniina Luotosella (540 kg). Erikseen pitää myös mainita SVNL:n kevyen sarjan Fanni Savela, joka teki 65 kiloisena 494 kg tuloksen ja WPC:n alle 75 kiloisissa nostanut Emma Lahti, joka on tehnyt paljain polvin 519 kg yhteistuloksen. Naisten määrä onkin noussut voimanostossa raw-liikkeen myötä, joka näkyy myös tilastoissa.

Tuloskehitys maailmalla on ollut reilun 15 vuoden aikana hengästyttävä. Suurimmat raw – yhteistulokset ovat:

Kansainvälisesti

• Dan Bell 1182,5 kg (Raw, polvisiteillä)
• Jesus Olivieres 1152,5 kg (Raw, polvilämmittimillä)
• Don Reinhoudt 1042,5 kg (Raw, paljain polvin)
• Penkkipunnerruksessa dominoi Julius Maddox 355 kilon nostollaan.

Suomessa

• Topias Cunningham ja Eduard Khanjyan 1020 kg (Raw, polvisiteillä)
• Nuutti Mansukoski 960,5 kg (Raw, polvilämmittimillä)
• Ove Lehto 915 kg (Raw, paljain polvin)
• Penkkipunnerruksessa yhä suurin nostettu raw tulos on Jani Murtomäen 292,5 kg

Kysymys kuuluukin, kuka nostaa ensimmäisenä maagisen 1200 kg rajan maailmalla? Kyykyssä on jo useampi ylittänyt polvisiteillä 500 kg. Lämmittimillä jo hätytetään samaa rajaa. 300 kg penkki ei ole enää pelkästään penkkispesialistien tulos. Vuonna 2022 alle 110 kg sarjassa Danny Grigsby veti voimanostokisassa 487,5 kg vedon. Ajatus 1200 kilon yhteistuloksesta on huima, mutta ei mahdoton. Tulemme myös näkemään naisten voimanostossa 850 kg yhteistuloksen lähitulevaisuudessa.

Quo vadis raw-voimanosto?

Se mikä ennen oli marginaalissa, on nyt vallitseva trendi. Jopa siinä määrin, että ”voimanostolla” viitataan nimenomaan sen ”raaimpaan” muotoon, erotuksena varustevoimanostosta. Raw – voimanoston suurin ansio onkin lajin jalkauttaminen suurille massoille. Ei tarvitse kalliita välineitä, joita olisi monimutkaista opetella. Toisekseen se tekee lajista samaistuttavampaa: jokainen ymmärtää, mitä vaatii punnertaa penkiltä pelkän t-paidan turvin 200 kiloa tai vetää pelkän vyön avulla maasta 300 kiloa, koska suurimmalla osalla ihmisistä on edes ohut kosketuspinta kuntosaliharjoitteluun. Se on myös houkuttanut muiden lajien urheilijoita voimanoston pariin. Moni fitnesslajin ja crossfitin harrastaja on päätynyt voimanoston pariin.

Raw – voimanostossa on nykyään ilmennyt samoja ilmiöitä kuin lajin alkuaikoina: polvilämmittimet ovat yhä jäykempiä ja osaa singleteistä myydään ”tukevimpana trikoona, mitä raw – voimanostossa sallitaan.” Vielä 2000 – luvun alussa Raw Power RY:n kisoissa käytetyt 3-5 mm. paksuiset Rehbandin polvilämmittimet eivät muistuta nykyisiä polvilämmittimiä kuin nimeltään.

Ristiriitaista kyllä, eniten väittelyä raw - voimanostossa ovatkin alusta aiheuttaneet varusteet. Kaksi pitkäaikaista voimanostovaikuttajaa, Sakari Selkäinaho ja australialainen Marko Markopoulos, ovat todenneet, että alun perin raw-voimanostolla viitattiin ilman tukevia trikoita ja penkkipaitoja tehtyyn suoritukseen. "Rawlla" on siis viitattu vyöhön, ranne - ja polvisiteisiin. Vasta myöhemmin raw - alakategorioita on luokiteltu polvilämmittimien, paljain polvin ja polvilämmittimillä tehtyihin tuloksiin. Selkäinaho on huomauttanut eräässä kirjoituksessaan, että varusteiden luokittelu on aina ongelmallista:

"Eräs raakanostaja kertoi syvällä rintaäänellä kuinka penkkipaita vääristää voimanoston tulosluetteloita koska jotkut saavat siitä huikeita hyötyjä irti. – Tollanen 130 raakapenkkarikin tekee 180 paidalla, totesi mies kantansa tueksi. Oikeassahan kaveri on, tuo tekee 50 kiloa lisää totaaliin. Sen sijaan kommenttiini siitä miten joku ottaa 30-40 kiloa vyöstä sekä kyykyssä että maastanostossa ja parantaa totaalia jopa 80 kiloa täysin keinotekoisesti. Sain myrtyneen katseen kera kommentin etten arvosta raakanostajia lainkaan. Näin ne asenteet muuttuvat."

Niin kauan kuin käytetään varusteita, edes vyötä, lienee tämä ilmiö ikuisuuskysymys. Kilpaurheilun luonteeseen kuuluu pienienkin marginaalien hyödyntäminen. Osa urheilijoista hallitsee välineensä, osa luottaa enemmän raakaan voimaan – kumpikaan ei ole väärin. Kuitenkin tulisi pohtia, mikä on sääntöjen hengen mukaista.

Vaikka kriittiselle reflektiolle on sijansa, on hyvä katsoa kokonaiskuvaa. Voimanosto elää ja voi paremmin kuin koskaan Suomessa ja maailmalla. Kenties tiukkaa fundamentalisuutta tärkeämpää on nostamisen ilo. On helppo nostalgisoida mennyttä, mutta tuolloin unohtuu helposti se, että nykyisyydessä elää menneen perintö.

Kaikki voimanostossa aktiivisesti toimineet henkilöt ja nostajat ovat vieneet maailman voimakkainta urheilulajia eteenpäin. Voimanoston rikkaus on siinä, että se on aina ollut dynaaminen ja kehittyvä laji. Samalla siinä on jotain pysyvää, koska 300 kiloa maastavedossa painaa saman verran kuin aiemminkin. Raw – voimanosto nosti lajin suosiota ja esitteli maailman vahvinta urheilulajia uusille nostaja sukupolville.

Seisomme kaikki jättiläisten harteilla, voimanostossa kirjaimellisesti.

”Edessäsi on kylmä, eloton tanko. Olet yksin maailmassa. Kukaan ei sinua auta. Se on kohdattava kuin kuolema”

• Juha Seppälä, Voimanoston dimensiot, kirjassa Tunnetko tyypin (1995)

Kirjoittanut: Jouko Kiesiläinen

KIITOS

Kiitos kaikille artikkelissa auttaneille henkilöille. Ilman teitä, tästä ei olisi tullut yhtä kattava.

LÄHTEET

Keskustelut Sakari Selkäinahon, Toni Haaparannan, Esa Mattilan, Jussi Mattilan, Jyrki Varpaan ja Iiro Jokipalon kanssa

Kirjalliset lähteet:

• RAW voimailu nousussa, Selkäinaho S. (2012), julkaistu voimaharjoittelu.fi-sivusto
• In Memoriam Ilkka Nummisto - voimailun elävä legenda, Anttila, P. (2019), Voimaharjoittelu.fi - sivusto
• Shifting Gear: A Historical Analysis of the Use of Supportive Apparel in Powerlifting, Todd, J., Morais, D. G., Pollack, B., & Todd, T (2015), Iron Game History, November/December
• Suits, Boots and Brutes: The history of powerlifting gear (2017), julkaistu verkkosivustolla physicalculturestudy.com
• The Story of Super Shirts, Power Shirts, Blast Shirts & Bench Jerseys, north georgia barbell (2024), verkkosivustolla medium.com/@northgeorgiabarbell/
• Purposively Primitive, Gallagher M. (2008) Dragon Door publication
• All About Powerlifting, Henriques, T. (2014), Mythos Publishing LLC

Digitaaliset tietolähteet:

• PTC – headquarters, Facebook-sivusto
• Voimaharjoittelu.fi, keskustelupalsta
• Pakkotoisto.com, keskustelupalsta
• Openpowerlifting.org, tulostietokanta